Vesianalyysitulosten tulkinta

Talousveden mikrobiologiset ja kemialliset laatuvaatimukset ja -suositukset

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on asetuksessaan 401/2001 jakanut pienten yksiköiden talousveden laatukriteerit laatuvaatimuksiin ja laatusuosituksiin. Laatuvaatimukset koskevat vahingollisimpia aineita tai bakteereja. Laatusuositusten ylityksestä seuraa yleensä vain teknistä ja esteettistä haittaa.

 

Talousveden laatuvaatimukset yleisesti

Talousvedessä ei saa olla pieneliöitä, loisia tai mitään aineita sellaisia määriä, joista voi olla haittaa ihmisen terveydelle. Talousveden on oltava käyttötarkoitukseensa soveltuvaa, eikä se saa aiheuttaa haitallista syöpymistä tai saostumista vesilaitteissa. Yksittäiset kotitaloudet vastaavat itse hankkimansa talousveden laadusta ja veden hankintaan käytettävästä järjestelmästä. Veden laadun parantaminen on pääsääntöisesti vapaaehtoista.

 

Yksittäisten talousvesikaivojen veden laadun valvonta

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi määrätä yksittäisen talouden talousvesikaivon veden tutkittavaksi, jos on syytä epäillä veden aiheuttavan terveyshaittaa. Jos talousvesi ei täytä annettuja terveydellisiä laatuvaatimuksia, kunnanterveydensuojeluviranomaisen tulee tiedottaa veden käyttäjille mahdollisista terveyshaitoista. Viranomainen voi antaa talousvesikaivon vedenvalvontaa, puhdistusta ja käyttöä koskevia määräyksiä talousvedestä aiheutuvien terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on lisäksi huolehdittava, että vettä omaan käyttöönsä hankkivat taloudet saavat riittävästi tietoa alueensa talousveden laadusta, siihen liittyvistä terveyshaitoista sekä terveys haittojen poistamis mahdollisuuksista. Suosituksen mukaan vedenlaatu tulee tutkia kolmen vuoden välein.

 

A. MIKROBIOLOGISET LAATUVAATIMUKSET

 

Escherichia coli, laatuvaatimus 0 pmy/100 ml

Escherichia coli -bakteeria esiintyy ihmisten ja tasalämpöisten eläinten suolistoissa.

Sitä pidetään parhaana veden ulosteperäisen saastumisen osoittajana.

HAITAT JA OIREET:
Vaarattomuudestaan huolimatta kolibakteeri voi aiheuttaa tulehduksen, jos se pääsee leviämään ruoansulatuskanavasta muualle elimistöön. Yleisimmin kolibakteeri aiheuttaa infektion virtsaputkeen tai vatsaonteloon.

RATKAISUT:
Taudin aiheuttaja poistetaan kaivosta ja kaivo desinfioidaan Watman TRIO-UV vedensuodattimella.

Suolistoperäiset enterokokit, laatuvaatimus 0 pmy/100 ml

Enterokokki -bakteerisukuun kuuluu myös muissa ympäristöissä, kuin ihmisten ja eläinten suolistossa esiintyviä lajeja. Määrityksellä pyritään toteamaan ne lajit, jotka pääosin esiintyvät suolistossa. Esiintyminen vedessä saattaa osoittaa ulosteiden aiheuttamaa saastumista.

HAITAT JA OIREET:
Enterokokit aiheuttavat infektioita lähinnä silloin, kun immuunipuolustus on jostain syystä heikentynyt, esimerkiksi vakavan sairauden vuoksi. Enterokokki aiheuttaa yleisimmin virtsatieinfektion, mutta henkilölle jolla on sydämen läppävika, enterokokki voi aiheuttaa sydämen sisäkalvon tulehduksen (endokardiitti).

RATKAISUT:
Taudin aiheuttaja poistetaan ja kaivo desinfioidaan Watman TRIO-UV vedensuodattimella.

Koliformiset bakteerit, laatusuositus alle 100 pmy/100 ml

Koliformisten bakteerien määrää käytetään juomaveden hygieenisen laadun arvostelussa. Koliformiset bakteerit, Escherichia coli –bakteeria lukuun ottamatta, voivat olla peräisin ulosteiden lisäksi myös maaperästä, kasveista tai jätevesistä.

HAITAT JA OIREET:
Kaivovedessä muiden koliformisten bakteerien kuin E.colin esiintyminen  ei olekaan varma merkki ulostesaastutuksesta, vaan indikoi yleistä likaantumista ja on usein merkki pintavesien pääsystä kaivoon.

RATKAISUT:
Kaivo on syytä kunnostaa ja tiivistää.

 

B. KEMIALLISET LAATUVAATIMUKSET

 

Arseeni, enimmäispitoisuus 10 μg/l

Arseeni, kansan kielellä arsenikki, on radonin ja uraanin ohella pahimpia kaivoveden laadun pilaajia – kuten radonia ja uraania, myöskään arseenia ei havaita ilman vesianalyysiä. Arseeni on hajuton ja mauton karsinogeeninen aine. Arseenia esiintyy paikka paikoin kallioperässä erityisesti mustaliuskealueilla, joita esiintyy erityisesti Pirkanmaalla, mutta myös mm. Hattula-Tuusula-Mäntsälä – sektorilla.

HAITAT JA OIREET:
Arseeni lisää erityisesti ihosyöpäriskiä, mutta yhteyksiä myös muihin syöpiin on epäilty. Jotkut puunkyllästysaineet ovat sisältäneet arseenia. Pitkäaikainen altistus arseenille 2 – 5 mg/l päiväannoksena aiheuttaa myrkytysoireita, joita ovat heikkouden tunne raajoissa, ruokahaluttomuus ja pahoinvointi.

RATKAISUT:
Asennetaan Watman MLFBAs vedensuodatin arseenin poistoon. Mikäli vedessä on muitakin epäpuhtauksia vedensuodatin voi olla myös Watman RO Merlin 1000L/vrk tai Watman RO-TFC 30L/vrk käänteisosmoosilaite.

Fluoridi, enimmäispitoisuus 1,5 mg/l

Fluoridi on hajuton ja mauton, ihmiselle pienissä määrin välttämätön hivenaine. Fluoridia esiintyy etenkin rapakivialueilla. Rapakivialueita on erityisesti rannikon myötäisesti Kaakkois- ja Lounais-Suomessa.

HAITAT JA OIREET:
Liiallinen fluoridin saanti aiheuttaa hampaiden laikkukiilteisyyttä. Suurissa määrin nautittuna fluoridi vaikuttaa hohkaluun rakenteeseen ja lisää luun murtumisherkkyyttä. Fluoridi on haitallisempaa lapsille, mutta aikuistenkaan ei pitäisi käyttää pitkäaikaisesti vettä, jonka fluoridipitoisuus ylittää arvon 2 mg/l.

RATKAISUT:
Asennetaan Watman RO Merlin 1000L/vrk tai Watman RO-TFC 30L/vrk käänteisosmoosilaite.

Kupari, enimmäispitoisuus 2,0 mg/l

Kupari on pienissä määrin ihmiselle välttämätön hivenaine, mutta suurten pitoisuuksien on epäilty olevan myrkyllisiä. Kupari on yleensä peräisin kiinteistön kuparisista vesijohdoista, ja sitä esiintyy etenkin lämpimässä vedessä.

HAITAT JA OIREET:
Suurina pitoisuuksina kuparisuolat voivat aiheuttaa maha-suolitulehduksen. Talousveden korkea kuparipitoisuus ja alhainen seleenipitoisuus yhdessä ovat myös osasyynä kohonneeseen sydän- ja verisuonisairastuvuuteen.

Korkea kuparipitoisuus aiheuttaa veteen karvasta makua, värjää saniteettikalusteet vihreiksi ja saattaa muuttaa vaaleat hiukset vihertäviksi.
Mikäli kaivovesi on hapanta eli pH on alle 7, kuparia suojaavan oksidikerroksen muodostuminen estyy – hapan vesi lisääkin kupariputkien korroosiota. Vettä juoksuttamalla kuparipitoisuus laskee nopeasti, mutta korroosio ei kuitenkaan pysähdy. Korroosiosta seuraa usein vesivahinkoja veden vuotaessa huomaamatta kiinteistön rakenteisiin.

RATKAISUT:
Kohteesta riippuen asennetaan Bluewater Spiritwat 300-HF vedensuodatin kaivo- ja järvivedelle tai Watman RO-TFC 30L/vrk käänteisosmoosilaite. Mikäli vesi on hapanta, asennetaan myös Watman C alkalointilaite.

Nitraatti, enimmäispitoisuus 50 mg/l

Nitraatti on hajutonta ja mautonta eikä sitä voi ihmisaistein havaita. Nitraattia joutuu kaivoveteen lannoitteista ja typpeä sisältävien aineiden hajoamisen seurauksena. Nitraatin enimmäispitoisuus oli aikaisemmin 25 mg/l, jolloin oli vielä kohtuullisen yleistä, että raja-arvo Suomessa ylittyi. Suuri annos nitraattia on mahdollista saada mm. makkaratuotteista sekä tehoviljellyistä kasviksista ja vihanneksista.

HAITAT JA OIREET:
Nitraatin terveysriskit kohdistuvat lähinnä imeväisikäisiin lapsiin, joilla nitraatista muodostuva nitriitti häiritsee punasolujen aineenvaihduntaa (ns. Blue Baby –syndrooma). On myös epäilty nitriitin lisäävän mahalaukun ja virtsarakon syöpää.

RATKAISUT:
Kohteesta riippuen asennetaan Bluewater Spiritwat 300-HF vedensuodatin kaivo- ja järvivedelle, Watman RO Merlin 1000L/vrk tai Watman RO-TFC 30L/vrk käänteisosmoosilaite.

Nitriitti, enimmäispitoisuus 0,5 mg/l

Nitriittiä muodostuu typpiyhdisteiden, kuten ammonium epätäydellisen hapettumisen seurauksena. Nitriitin haitat, oireet ja ratkaisut on kuvattu nitraatin yhteydessä.

 

C. KEMIALLISET LAATUSUOSITUKSET, MUUT PERUSANALYYSIT

 

Alkaliteetti, ei laatusuositusta

Alkaliteetti kuvaa veden puskurikapasiteettia eli kykyä vastustaa pH:n muutoksia. Alkaliteetti on emäksisesti käyttäytyvien yhdisteiden – hydroksidi, karbonaattia ja bikarbonaatti – summa. Mitä pienempi alkaliteetti on, sitä helpommin veden pH-arvo muuttuu. Jos alkaliteetti on korkea, vesi vastustaa ulkoisia pH:n muutoksia. Yleensä tällöin yhdessä kalkin kanssa myös metalliputkisto saa riittävän suojaavan kerroksen. Veden alkalointi (yleensä pH:n kohotus) on helpoin tapa suojata metalliputkistot korroosiolta.

HAITAT JA OIREET:
Veden alhainen alkaliteetti lisää verkostokorroosiota ja mm. raudan liukenemista verkostomateriaaleista ja korkea alkaliteetti yhdessä kalsiumin kanssa lisää kalkkisaostumien muodostumista lämminvesilaitteisiin.

RATKAISUT:
pH arvon säätäminen, katso kohta pH.

Alumiini, enimmäispitoisuus 0,2 mg/l

Alumiini on maankuoren yleisin metalli. Alunasavimailla, jotka ovat luonteeltaan happamia, voi veden alumiinipitoisuus nousta useisiin milligrammoihin litrassa. Alumiinia voi liueta myös alumiinisista astioista tai vesikalusteista.

HAITAT JA OIREET:
Liiallinen alumiinin saanti on haitallista hermostolle ja sen on epäilty olevan yhteydessä eräiden neurologisten häiriöiden syntyyn ja mm. Alzheimerin tautiin, mutta alumiinia Alzheimerin taudin aiheuttajana ei ole voitu vahvistaa mutta ei myöskään kumota.

Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu Alzheimerin tautia sairastavien aivoissa olevan 3-4 kertaa enemmän alumiinia kuin verrokkien aivoissa ja alumiinin on rotilla tehdyissä tutkimuksissa havaittu aiheuttavan neuropatologisia muutoksia, jotka ovat luonteenomaisia Alzheimerin taudille.

RATKAISUT:
Vedensuodatin Bluewater Spiritwat 300-HF kaivo- ja järvivedelle.

Ammonium, enimmäispitoisuus 0,5 mg/l

Ammoniumin esiintyminen vedessä viittaa tavallisesti eläinperäiseen tai likavesistä johtuvaan saastumiseen.

HAITAT JA OIREET:
Ammoniumsuolojen haitallisuus on vähäistä, mutta hyvin korkeina pitoisuuksina ammonium voi aiheuttaa veteen pistävää hajua tai makua. Lisäksi ammonium aiheuttaa putkiston syöpymistä erityisesti kupariputkissa.

RATKAISUT:
Selvitetään mistä saastuminen johtuu, poistetaan mahdollinen taudinaiheuttaja kaivosta tai estetään likaveden pääsy kaivoon ja desinfioidaan kaivo UV-valoon perustuvalla vedensuodatustekniikalla.

Haju (viitteellinen suositus: ei vierasta hajua)

Puhdas vesi on hajutonta ja lähes mautonta. Eri ihmisillä eri yhdisteiden haju- ja makukynnykset kuitenkin vaihtelevat. Hajusta voidaan selkeästi erottaa vain rikkivety, joka muistuttaa mätää kananmunaa. Toinen laboratorioiden melko selkeästi ilmaisema haju on ns. kaapelin haju, jota saattaa ilmetä, jos esimerkiksi pumpun sähkökaapeli ei ole elintarvikekelpoinen. Muut hajuista ovat epämääräisiä kuten tunkkainen, pistävä tai vaikkapa suomainen. Usein rikkivetyä lukuun ottamatta hajua aiheuttavia yhdisteitä on käytännössä mahdotonta osoittaa normaalein mittalaittein.

HAITAT JA OIREET:
Haitta ja oireet riippuvat veden hajun aiheuttajasta.
Mikäli hajun aiheuttaja on rikkivety, se ei aiheuta ihmiselle terveydellistä riskiä, mutta sen aiheuttama haju on erittäin epämiellyttävä.

RATKAISUT:
Riippuen siitä löytyykö vedestä muita epäpuhtauksia, asennetaan joko Watman MLFMn / MLFAMn automaattinen vedensuodatin tai ilmastetaan vesi Watman OXI hapetusputkella. Jos taas haju johtuu pumpun sähkökaapelista, tulisi se vaihtaa elintarvikekelpoiseen kaapeliin. Jos hajun aiheuttaja ei ole kumpikaan edellä mainittu, tulisi tehdä Watman laaja vesianalyysi ja yrittää sen avulla selvittää hajun lähde.

Kloridi, enimmäispitoisuus 100 mg/l

Kloridia esiintyy pohjavesissä erityisesti rannikkoalueilla, mutta myös sisämaasta löytyy vanhojen merenpohjien suolataskuja. Maanteiden suolaus saattaa lisätä veden kloridipitoisuutta erityisesti suurten valtateiden läheisyydessä.

HAITAT JA OIREET:
Kloridilla ei ole tunnettuja haitallisia terveysvaikutuksia, mutta se aiheuttaa veteen havaittavaa makuvirhettä jo 100 – 200 mg/l pitoisuudessa. Kloridin metallien – erityisesti ruostumattoman teräksen – syövyttävä vaikutus lisääntyy jo alle 50 mg/l pitoisuuksissa, ja siksi pitoisuuden tulisikin olla mahdollisimman alhainen.

RATKAISUT:
Riippuen veden kloridipitoisuudesta asennetaan joku käänteisosmoosiin perustuva vedensuodatin; Bluewater Spiritwat 300-HF vedensuodatin kaivo- ja järvivedelle, RO – PROWAT 400BCV-HR vedensuodatin merivedelle tai Watman RO Merlin 1000L/vrk vedensuodatin.

Humus eli KMnO4-luku eli permanganaattiluku

KMnO4-luku kuvaa luonnossa hajoavien orgaanisten aineiden määrää vedessä. Näitä orgaanisia yhdisteitä ovat mm. tanniini, ligniini, humiini sekä fulvo- ja humushapot – yleisesti puhutaan humuksesta tai humusaineista. Parhaissa kaivovesissä permanganaattiluku voi alittaa arvon 4 mg/l, ja hyvänä lukua voidaan pitää, kun se alittaa arvon 10…12 mg/l. Jos arvo ylittää arvon 12..15, veden värillisyys alkaa lisääntyä.

HAITAT JA OIREET:
Humus ei sinänsä ole terveydelle haitallista, mutta suurissa pitoisuuksissa se voi laittaa mahan kuralle. Kaivettujen kaivojen osalta luku kuvaa usein kaivon kuntoa, koska korkea KMnO4-luku osoittaa kaivoon pääsevän pintavettä. Myös porakaivoissa luku saattaa kuvata pintavesien vaikutusta, mutta se voi myös merkitä suoraa vesiyhteyttä läheiseen suohon, lampeen tai järveen. Välillisesti humus haittaa erityisesti raudan poistoa.

RATKAISUT:
Asennetaan Watman IX HK automaattinen vedensuodatin, joka poistaa lisäksi kalkkia, rautaa ja mangaania.

Kovuus, ei suositusta

Kovuudella – kansan kielessä kalkilla – tarkoitetaan veteen liuenneita kalsiumia ja magnesiumia, jotka ovat terveyden kannalta hyödyllisiä. Mitä enemmän kyseisiä suoloja on, sen kovempaa vesi on. Vesi on pehmeää, kun kovuus alittaa arvon 5°dH ja kovaa, kun kovuus ylittää arvon 10° dH.

HAITAT JA OIREET:
Käyttöveden kovuus kuitenkin muodostaa lämmönvaihtimissa ja muissa vesilaitteissa kattilakiveä, joka heikentää lämmönsiirtoa ja muodostaa kuivuessaan vaaleita saostumia. Kovassa vedessä tarvitaan enemmän pesuainetta kuin pehmeässä vedessä, sillä kalsium muodostaa saippuan kanssa kalkkisaippuaa, joka ei pese, vaan saostuu.

RATKAISUT:
Jos vedessä on humusta, asennetaan Watman IX HK sarjan vedensuodatin. Humusvapaalle vedelle sopivia suodattimia puolestaan ovat Metro Aqua kalkinhajoittaja ja Pallas NES vedenpehmennin.

Maku (viitteellinen suositus: ei vierasta makua)

Puhdas vesi on hajutonta ja lähes mautonta. Yhtäältä maku liittyy usein veden lämpötilaan ja toisaalta eri ihmisillä eri yhdisteiden haju- ja makukynnykset vaihtelevat. Hajuista poiketen useimmat luonnonvesien makua aiheuttavat aineet voidaan määritellä ja mitata. (1) Rauta maistuu metalliselta ja jättää suuhun viipyvän, karvaan tai pistelevän maun ja maku voidaan tunnistaa lähes koko suun alueella. (2) Mangaani maistuu myös metalliselta ja kirpeältä. Mangaanin maun voi tuntea erityisesti kitalaessa. Joskus seuraa tunne, että suu on kuiva ja että on ”pakko niellä”. Jos vedessä on paljon (3) kalkkia, vesi maistuu harvoin raikkaalta. Jos (4)pH-arvo esimerkiksi alkaloinnin vuoksi hetkellisesti huomattavan korkea (pH 9,5-10), vesi voi maistua ”kiviseltä tai tunkkaiselta” ja suun limakalvo voi jopa hetkellisesti vaurioitua. Jos veden (5) kuparipitoisuus on korkea, vedessä voi esiintyä metallista ja karvasta makua. Kuudes selkeästi maistettavissa oleva maku on ns. (6) suolan maku. Suomalaisissa luonnonvesissä suolan maku voi olla peräisin natriumista sekä sen vasta-ioneista eli kloridista, sulfaatista tai bikarbonaatista. (7) Hiilidioksidi eli vedessä hiilihappo saa veden maistumaan raikkaalta; vapaa hiilihappo ja alhainen pH kuitenkin ovat metalleja vaurioittava yhdistelmä. Myös (8) runsas happi (ilma) saattaa saada veden maistumaan raikkaalta.

HAITAT JA OIREET:
Haitat ja oireet riippuvat siitä mikä maun aiheuttaa.
Löydät raudan, mangaanin, kalkin, pH:n ja suolan aiheuttamat haitat tästä esitteestä.

RATKAISUT:
Saat vieraan maun lähteen selville kun tilaat Watman laajan vesianalyysin ja lähetät vesinäytteen Watman laboratorioon, jonka jälkeen saat tarjouksen sopivasta vedensuodatuslaitteesta.

Mangaani, enimmäispitoisuus 0,1 mg/l viitteellinen suositus alle 0,05 mg/l)

Mangaani on raudan ohella tavallisin kaivojen juomaveden laatua heikentävä alkuaine.
Yleensä mangaani yhdistetään veden alhaiseen happipitoisuuteen sekä veden tunkkaiseen hajuun. Kaivovesien mangaani on luonnollista alkuperää, ja usein mangaani esiintyy yhdessä raudan kanssa.

HAITAT JA OIREET:
Mangaani on ihmiselle välttämätön hivenaine ja ravinnon kautta saatu mangaani ei aiheuta terveyshaittoja, toisin kuin juomaveden kautta saatu mangaani, joka on haitallisempaa. Mangaani on haitallista etenkin lapsille. Vaikutukset lapsilla ilmenevät, kun mangaanin pitoisuus juomavedessä on yli 100 µg/l. Aikuisilla terveyshaitat tulevat esiin suuremmilla pitoisuuksilla kuin lapsilla. Juomaveden mangaani on yhteydessä lasten oppimis- ja käyttäytymishäiriöihin, hienomotoriseen kömpelyyteen sekä alentuneeseen älykkyysosamäärään. Jo raskauden aikainen altistuminen vaikuttaa haitallisesti kehittyvään lapseen. Aikuisilla juomaveden mangaanin on todettu aiheuttavan motoristen toimintojen hidastumista.

Lisäksi mangaani aiheuttaa veteen epämiellyttävää makua, saostumia saniteettikalusteisiin, ja se voi värjätä pyykkiä. Vedessä haittavaikutukset voivat näkyä myös mustana nokimaisena sakkana, joka on hieman öljymäinen ja haiseva.

RATKAISUT:
Vesianalyysin tuloksista riippuen asennetaan kohteeseen sopiva automaattinen Watman vedensuodatin, joka voi olla malliltaan esim. Watman FeAC tai FeACMn jos kyseessä on humusvapaa vesi tai IX HK, jos kyseessä on humuspitoinen vesi.

Natrium

Katso sähkönjohtavuus.

pH, suositusalue 6,5 – 9,5

pH arvo kuvaa veden happamuutta, eli vetyionien määrää. Happamuutta aiheuttaa veden hiilidioksidi, joka muodostaa vedessä hapanta hiilihappoa. Suomessa rengaskaivojen vesi on usein hapanta (pH alle 7) tai jopa huomattavan hapanta (pH alle 6,0). Porakaivojen vesi on usein hieman emäksistä (pH yli 7) tai hapanta (pH alle 7).

HAITAT JA OIREET:
Aikuisilla veden alhainen pH ei vaikuta terveyteen, mutta koska pienillä lapsilla mahahappojen määrä on vähäisempi ja nesteen kulutus painoon nähden suurempi, alhainen pH voi aiheuttaa vatsavaivoja, oksentelua ja ripulia. Vesi jossa on hyvin korkea pH (yli 10,5) voi aiheuttaa kirvelyä suun ja nielun limakalvoille, ja se voi myös peseytyessä ärsyttää silmiä ja ihoa. Veden pH-arvon ollessa näin korkea, veden laadun poikkeaminen normaalista havaitaan yleensä veden vaahtoamisena sekä outona makuna.

Hapan vesi voi aiheuttaa erityisesti kupariputkistoissa korroosio-ongelmia. Veden korkea kalkkipitoisuus (kovuus) ja alkaliteetti vähentävät korroosion riskiä, mutta saattavat lisätä kalkkisaostuman riskiä (katso myös kohdat alkaliteetti, kovuus ja kupari). Jos veden pH-arvo on korkea (pH 8…9) vesi saattaa maistua kalkkiselta. Tällöin on myös mahdollista, että veteen on kallioperän koostumuksen vuoksi liuennut lisäksi fluoridia (katso kohta fluoridi). Ellei fluoridia ole analysoitu, fluoridi-analyysi kannattaa tällöin suorittaa varsinkin lapsiperheissä.

RATKAISUT:
Mikäli veden pH arvo on liian pieni, asennetaan Watman C neutralointisuodatin, mutta jos vesi sisältää havaittavia määriä rautaa tai mangaania tulee kyseeseen Watman FeAC suodatin, joka sopii alkaloinnin lisäksi em. metallien poistoon. Jos taas kyseessä on liian korkea pH, asennetaan kalkinhajoittaja, mutta on myös syytä tilata Watman vesianalyysi ja selvittää onko veteen liuennut lisäksi fluoria (kts. fluoridi).

Radon, enimmäispitoisuus 1000 Bq/l (viitteellinen suositus alle 300 mg/l)

Radon on hajuton, mauton ja väritön kaasumainen alkuaine, jota syntyy maaperässä erityisesti uraanipitoisista graniittilajeista. Radon liukenee veteen ja siirtyy helposti ilmaan. Säteilyannokseen liittyy aina syöpäriski, ja veden mukana tullut radon aiheuttaa säteilyannoksen mahalaukulle. Radon siirtyy ruoansulatuskanavasta vereen ja poistuu hengitysilman mukana. Vedessä olevat muut radioaktiiviset aineet lisäävät säteilyannosta myös muille elimille. Veden käyttö esimerkiksi suihkussa lisää huoneilman radonpitoisuutta. Säteilyturvakeskuksen ohjeen mukaan vedestä on syytä analysoida myös muita radioaktiivisia aineita, jos radonpitoisuus ylittää arvon 1000 Bq/l. Nämä mittaukset voidaan tehdä mm. Säteilyturvakeskuksessa tai Helsingin kaupungin ympäristökeskuksessa.

HAITAT JA OIREET:
Radonin ja sen radioaktiivisten tytärisotooppien ionisoiva säteily eli alfasäteily aiheuttaa syöpää vaurioittamalla DNA:ta. Juotu radonpitoinen vesi altistaa ruoansulatuskanavan säteilylle ja aiheuttaa syöpäriskin. On arvioitu, että Suomessa porakaivovesien radioaktiiviset aineet (radon, uraani, radium, polonium, lyijy) aiheuttavat juotuna 2–7 ylimääräistä syöpäkuolemaa vuodessa. Sisäilmaan haihtunut radon aiheuttaa 275–300 keuhkosyöpätapausta vuodessa.

RATKAISUT:
Mikäli radon pitoisuus on suuri, paras ratkaisu radonin poistoon on ilmastus, koska laitteisto poistaa radonin hajoamistuotteineen vesijärjestelmästä, se ei toimi itse säteilylähteenä. Laite ei myöskään tarvitse kemikaaleja tai suodatinmassoja.

Toinen vaihtoehto radonin poistamiseksi on aktiivihiilisuodatus. Aktiivihiili soveltuu erityisesti pienten tai keskisuurtenmäärien poistamiseen. Oikein mitoitettuna laitteessa saavutetaan tasapainotilanne, jossa massasta vapautuva radonpitoisuus on riittävän pieni; radonin viipymä massassa on niin pitkä, että se ehtii puoliintua ja muuttua hajoamistuotteikseen. Hajoamistuotteiden pitäytymistä voidaan tarvittaessa tehostaa esimerkiksi patruunasuodattimella.
Aktiivihiili suodatuksessa radonin hajoamistuotteet jäävät laitteistoon, joten se alkaa toimia itse säteilylähteenä, ja laitetta ei saakaan koskaan sijoittaa välittömästi oleskelutilojen läheisyyteen, vaan mieluiten tekniseen tilaan.

Puolueettomien tutkimusten mukaan radonin poistoteho on helposti yli 99 %:ia molemmissa em. suodatus menetelmissä.

Rauta, enimmäispitoisuus 0,4 mg/l (viitteellinen suositus alle 0,2 mg/l)

Rauta on yleinen ja luonnostaan maaperässä esiintyvä alkuaine ja se on mangaanin ohella tavallisin kaivojen juomaveden laatua heikentävä alkuaine. Suuria pitoisuuksia saattaa esiintyä missä päin Suomea tahansa ja sitä esiintyy pora- ja rengaskaivoissa lähes yhtä usein.

HAITAT JA OIREET:
Rauta aiheuttaa veteen ruskeaa väriä ja sameutta. Rauta myös maistuu metalliselta ja jättää suuhun viipyvän tai pistelevän jälkimaun. Raudan makukynnys vaihtelee eri ihmisillä välillä 0,5 – 1 mg/l. Rauta ei aiheuta terveyshaittoja sellaisissa pitoisuuksissa, joissa veden nauttiminen epäilyttävän ulkonäönperusteella on mahdollista, mutta suuret rautapitoisuudet saattavat ärsyttää vatsaa. Suuri rauta määrä aiheuttaa teknisiä ongelmia saostuessaan putkistoon sekä vesikalusteisiin. Rauta saattaa harmillisesti värjätä vaaleat saniteettikalusteet ruskeiksi myös pysyvästi. Vedessä joskus esiintyvä öljymäinen kalvo on tavallisesti rautaa tai mangaania. Jos kiinteistön vesijohdot on tehty raudasta, syövyttävä vesi voi aiheuttaa korroosiota, mikä lisää entisestään talousveden rautapitoisuutta.

RATKAISUT:
Rauta voidaan helposti erottaa ilman kemikaaleja humusvapaista vesistä asentamalla painesäiliön jälkeen raudanpoistosuodatin FeA tai raudanpoisto- ja alkalointisuodatin FeAC. Veden pH- ja kovuusarvoista riippuen mallilla FeAC (FeACMn) voidaan poistaa myös mangaania. Mikäli vedessä on myös humusta, käytettävä suodatinmalli on IX HK joka poistaa vedestä raudan ja mangaanin sekä pehmentää veden.

Rikkivety (viitteellinen suositus 0,0 mg/l)

Rikkivety on kaasumainen, mädälle kananmunalle haiseva rikkiyhdiste. Sitä esiintyy erityisesti syvissä porakaivovesissä, savimaiden vähähappisissa pohjavesissä sekä happamissa suovesissä. Happipitoisessa tai hyvin ilmastetussa kaivovedessä rikkivetyä ei esiinny.

HAITAT JA OIREET:
Rikkivety ei aiheuta ihmiselle terveydellistä riskiä, mutta sen aiheuttama haju on erittäin epämiellyttävä.

RATKAISUT:
Riippuen siitä löytyykö vedestä muita epäpuhtauksia, asennetaan joko Watman MLFMn / MLFAMn automaattinen vedensuodatin tai ilmastetaan vesi Watman OXI hapetusputkella.

Sameus, tavoitetaso 1,0 NTU/FTU

Humus, rauta, mangaani, savi ja alumiini voivat aiheuttaa veteen sameutta. Joissakin tapauksissa veden sameus voi johtua ilmakuplista. Uusien porakaivojen vesi on porauksen jäljiltä pitkään sameaa ennen kuin porauspöly poistuu ja vesi kirkastuu.

HAITAT JA OIREET:
Veden sameuden aiheutuessa savesta tai ilmakuplista terveydellisiä haittavaikutuksia ei ole. Katso eri metallien haittavaikutukset tästä esitteestä.

RATKAISUT:
Ensin olisi syytä tehdä laaja Watman vesianalyysi ja selvittää johtuuko sameus humuksesta vai jostain metallista ja valita vedensuodatin sen mukaan.
Sameus voi myös aiheutua ilmakuplista, joka poistuu kun vettä seisotetaan. Jos sameus johtuu uudesta porakaivosta, porauspöly poistuu ja vesi kirkastuu ajan myötä.

Saostumat

Saostumia aiheuttavat rauta, jonka väri vaihtelee ruskeasta punertavaan; mangaani – väriltään tummaa tai mustaa; kovuus eli kalkki – väriltään vaaleaa tai raudan kanssa yhdessä ruskeaa; humus – väriltään keltaisesta muiden yhdisteiden (kuten saippua) kanssa – väriltään sinivihreää. Porakaivoissa voi esiintyä lisäksi hiekkaa sekä savea ja pintavesissä roskia, sammalta ja pintavesissä myös pieniä vesieläimiä.

HAITAT JA OIREET:
Katso haitat ja oireet tästä esiteestä kyseisen aineen kohdalta.

RATKAISUT:
Ensin on selvitettävä laajalla vesianalyysillä mistä saostumat johtuu. Katso kyseisen aineen kohdalta mikä vedensuodatin auttaa ongelmaan. Jos kaivoon pääsee pintavesiä, tulisi niiden pääsy kaivoon estää.

Sulfaatti, enimmäispitoisuus 250 mg/l

Sulfaattia voi päätyä talousveteen maaperästä ja veden saostuskemikaaleista.

HAITAT JA OIREET:
Korkeina pitoisuuksina sulfaatilla voi olla laksatiivinen eli ulostava vaikutus. Sulfaatti lisää veden korroosio-ominaisuuksia ja siksi on pyrittävä huomattavasti enimmäispitoisuutta pienempään pitoisuuteen.

RATKAISUT:
Sulfaatit saa poistettua juomavedestä käänteisosmoosiin perustuvalla vedensuodatuslaitteella. Vedensuodatin voi olla Bluewater Spiritwat 300-HF vedensuodatin kaivo- ja järvivedelle, Watman RO Merlin 1000L/vrk tai Watman RO-TFC 30L/vrk vedensuodatin.

Sähkönjohtavuus ja suolat (2500 μS/cm; viitteellinen suositus < 400 μS/cm)

Sähkönjohtavuus kuvaa veteen liuenneiden suolojen (typpi, kalsium(kalkki), natrium, kalium, fosfori, sulfaatti, kloridi ja magnesium eri esiintymismuodoissaan) määrää. Sähkönjohtavuudesta on mahdollista päätellä epäsuorasti suolojen yhteispitoisuus vedessä ja suuri veden sähkönjohtavuusarvo merkitsee korkeaa veden suolapitoisuutta. Suolat on peräisin merivedestä, suolakerrostumista, maantien suolauksesta tai teollisuusjätevesistä.

HAITAT JA OIREET:
Sähkönjohtavuus kuvaa veteen liuenneiden suolojen määrää, eikä sen perusteella voi tehdä johtopäätöksiä veden terveydellisistä vaikutuksista, mutta korkea johtokyky on yleensä osoitus runsaasta suolamäärästä, joka on haitallista sekä terveydelle että korroosion muodossa vesilaitteille. Kloridi aiheuttaa veteen makua ja vesilaitteiden korroosiota, kun pitoisuus saavuttaa arvon 50..200 mg/l. Natrium-pitoisuuden ei tulisi ylittää arvoa 150 mg/l, sillä natriumilla tiedetään olevan verenpainetta kohottava vaikutus.

RATKAISUT:
Suolat saa poistettua juomavedestä käänteisosmoosiin perustuvalla vedensuodatuslaitteella. Riippuen suolan määrästä ja kohteesta laite voi olla RO – PROWAT 400BCV-HR vedensuodatin merivedelle, Bluewater Spiritwat 300-HF vedensuodatin kaivo- ja järvivedelle, Watman RO Merlin 1000L/vrk tai Watman RO-TFC 30L/vrk vedensuodatin.

Uraani (viitteellinen suositus 0,02 – 0,1 mg/l)

Suomen kallioperän graniittityyppiset kivilajit sisältävät muita kivilajeja enemmän uraania. Pehmeät kalliopohjavetemme ovat myös bikarbonaattipitoisia, ja juuri niihin uraani liukenee. Uraani on radioaktiivinen kemiallinen myrkky. Suomessa ei vielä ole uraanille voimassa olevaa sitovaa raja-arvoa, mutta se tulee asettumaan välille 0,02 – 0,1 mg U/l.

HAITAT JA OIREET:
Suurissa pitoisuuksissa uraani aiheuttaa muutoksia munuaistentoiminnassa, ja sen epäillään aiheuttavan osteoporoosia. Laajoissa tutkimuksissa muutokset havaittiin erityisesti testiryhmän virtsan kasvaneina kalsium-, fosfaatti- ja glukoosipitoisuuksina. Koska uraanin todellista terveysriskiä ei vielä aivan tarkkaan tiedetä, uraani altistus olisi turvallisuuden nimissä minimoitava.

RATKAISUT:
Riippuen kohteesta ja pitoisuuksista voidaan asentaa joku käänteisosmoosiin perustuva suodatin, kuten Bluewater Spiritwat 300-HF vedensuodatin kaivo- ja järvivedelle, Watman RO Merlin 1000L/vrk tai Watman RO-TFC 30L/vrk vedensuodatin. Pienemmissä pitoisuuksissa voidaan käyttää myös patruunasuodatinta.

Tutustu vedensuodattimiimme!